Osaaminen osa III: Isot kokonaisuudet – what?

Sarjan kolmannessa osassa käsitellään isoja asioita. Kyse on osaamisesta jota kutsun nimellä “kyky hahmottaa isoja kokonaisuuksia”. Tämä kyky – tai sen puute – tulee usein erityisen hyvin näkyväksi työpaikanvaihtotilanteessa.

Useimmiten uusi työntekijä tarttuu innolla mihin tahansa hänelle annettuun projektiin ymmärtämättä tässä vaiheessa vielä kovin laajasti projektin antaneen henkilön motiiveja, yksikön/yrityksen kokonaistilannetta tai eri projektien suhdetta toisiinsa. Puhumattakaan siitä että hän voisi harkita koko projektin kyseenalaistamista. Kun sitten pari kuukautta on kulunut, saattaa tulokas hieman nolona huomata, että ei tämä nyt tainnutkaan olla kovin tärkeä asia ja itse asiassa olisi ehkä ollut järkevämpi tarttua tuohon toiseen projektiin, josta vaan ei pidetty niin suurta ääntä. Samoin voi jälkikäteen huomata että jokin tapaaminen tai keskustelu oli täysin olennainen kokonaisuuden hahmottamisen kannalta -vaikkei sitä siinä tilanteessa ymmärtänytkään.

Miksi kokonaisuuksia sitten edes pitäisi hahmottaa? Etenkään nykymaailmassa, jossa niitä “kokonaisuuksia” on yllättävän vähän ja nekin vähät muuntavat muotoaan yhä nopeammin. Strategiaa tuunataan lennossa ja niin pitääkin tehdä. Oleellista onkin mielestäni se, missä määrin työntekijälle itselleen on tärkeää muodostaa päässään kokonaisuuksia, tehdä linkityksiä ja vastata kysymykseen miksi?  Oman kokemukseni perusteella tämä tarve vaihtelee – joillain se on suurempi kuin toisilla.

Olen myös joutunut pohtimaan sitä, miksi kokonaisuudet itselleni ovat tärkeitä? Kuinka paljon pitää linkittää ja luoda raamia, ennenkuin voi ryhtyä jotain kulmaa kokonaisuudesta työstämään? Oman kokemukseni perusteella ainakin seuraavia seikkoja kannattaa pohtia löytääkseen itselleen riittävän tason kokonaisuuden hahmottamisessa:

1. Jos et ymmärrä, miksi joku projekti/asia tehdään, ota selvää. Jos kukaan muukaan ei ymmärrä, älä tee sitä.
2. Mieti mitä muuta projektiin/asiaan liittyy – sparraile laajasti muiden kanssa (ei vain oman yksikön ihmisiä!)
3. Ryhdy työhön kun kokonaisuus on itsellesi sen verran selvä, että voit selittää idean ilman pp-esitystä kenelle tahansa. Älä vetkuttele ikuisesti.
4. Älä odota täydellistä kokonaisuutta. Palapelin kuvan voi hahmottaa, vaikka muutama palanen puuttuu (tosin kulmapalat ovat tärkeitä!).
5. Palaa aika ajoin kohtaan yksi.
6. Kysy itseltäsi myös, kenen näkökulmasta kokonaisuus rakentuu. Koeta ymmärtää myös muiden kokonaisuuksia.

Kokonaisuuden hahmottamisen kyky on tietysti oleellista erityisesti niissä tehtävissä joissa mietitään millaista kuvaa palapelin halutaan esittävän. Oleellista hahmottamiskyvyn karttumisessa on mielestäni laaja yhteistyö- ja verkosto-osaaminen. Tätä aihetta käsittelin edellisessä postauksessani https://www.linkedin.com/pulse/osaaminen-osa-ii-yhteisty%C3%B6kyky-enemm%C3%A4n-kuis-outi-sivonen?trk=prof-post

P.S. En ole itse muuten tainnut miettiä, muodostavatko nämä osaamispostaukset kokonaisuuden? Ja jos, niin kenen näkökulmasta?

Osaaminen osa II: Yhteistyökyky (on enemmän kuin sietämistä)

Postaussarjan kakkososassa otan käsittelyyn ikiaikaisen osaamisen - yhteistyökyvyn . Tämä postaukseni julkaistiin myös Digitalistissa: http://digitalistnetwork.com/yhteistyokyky-on-enemman-kuin-sietamista/

Yhteistyökyky on osaaminen jota löytyy kaikilta, ainakin rekrytointihaastattelussa. Kukaan ei halua myöntää, ettei oikeastaan jaksa muita ihmisiä tai ainakaan heidän mielipiteitään tai ärsyttävää tyyliään. "Tykkään tehdä ihmisten kanssa töitä!" ”Tiimityö on mulle tärkeää!". Ja kenelle ei olisi. Ainakin siihen saakka kun tiimissä on saman tahtotilan ja ymmärryksen jakavia jäseniä ja mielellään muutenkin hyviä tyyppejä.
Nykyisessä työelämässä, jossa elämme ketterän tekemisen kulta-aikaa - tai ainakin haaveilemme siitä - nousee yhteistyökyky organisaatioissa oikeasti täysin oleelliseen rooliin. Mitään ei tulla saavuttamaan ilman yhteistyötä ja verkostoja. Ja se taas vaatii kykyä mutta vielä enemmän halua tehdä yhdessä. Ei siis riitä että minä sanon ja te teette. Sitä ei kutsuta yhteistyöksi. Joku ilkeä voisi sanoa että sinä kutsutaan johtamiseksi, mutta eihän enää eletä sitä aikaa?
Mutta takaisin yhteistyöhön. Yhteistyö on enemmän kuin toisten ihmisten ja heidän mielipiteidensä sietämistä. Yhteistyökyky osaamisena on mielestäni seuraavia asioita:

1. Luovu oikeassaolemisesta: Ymmärrä, ettei ole merkitystä sillä kuka on oikeassa vaan sillä miten päästään parhaaseen lopputulokseen
2. Nauti muista ihmisistä: Nauti aidosti yhdessä tekemisestä ja toisista ihmisistä - siis siitä sparrailusta, haastamisesta, väittelystä, iloista ja turhaumista
3. Myönnä ettet onnistu yksin: Myönnä että tarvitset apua, ja uskot siihen että paras lopputulos syntyy yhdessä (tämä on ihan tutkittukin, en vaan nyt löydä tähän asiaa vakuuttava linkkiä)
4. Ymmärrä että olet samanlainen kuin muut: Ymmärrä, että kaikilla on joku oma totuus ja kokemus, joka on totta heille, samalla tavalla kuin omasi on sinulle
5. Tarkkaile omaa käyttäytymistä, muiden syynäämisen sijaan: Pohdi, millainen itse olet ryhmässä, millaista käyttäytymistä ja energiaa tuot tekemiseen
6. Ole aloitteellinen: Ymmärrä, että yhteistyö organisaatioissa, toisin kuin verkostoissa, ei aina perustu vapaaehtoisuuteen ja silti sitä pitää tehdä. Yhteistyötä ei voi odottaa tapahtuvaksi jos itse ei sitä aloita (skenaario, jossa kaikki istuvat työpisteissään odottaen yhteistyötä alkavaksi, on helppo kuvitella)

Organisaation näkökulmasta yhteistyön onnistumista erilaisissa tiimeissä voidaan rajusti helpottaa luomalla mahdollisimman vahva yhteinen tarina - yhdessäorganisaation jäsenten kanssa. Mitä epäselvempi on tahtotila, sitä varmemmin yhteistyökyky alkaa rapistua vähän jokaiselta. Toinen tätä osaamista vahvistava olosuhde on erilaisten ihmisten yhteensaattaminen - yhteistyötaidot eivät kehity jos ryhmissä on aina samat naamat ja omat "luottopelaajat" valikoituvat ryhmiin vuodesta toiseen. 
Millaista yhteistyötä sinä rakennat? Mitä sinusta kerrotaan?

Osaaminen Osa I: Draivaaminen

Tässä juttu-/postaussarjassa haluan nostaa keskusteluun erilaisia työelämätaitoja ja -osaamisia, jotka itseäni pohdituttavat ja jotka mielestäni nousevat eri syistä tärkeiksi työelämässä juuri nyt. Toivottavasti nämä kirvoittavat kommentteja ja saavat aikaan pohdintaa.

Olen viime aikoina pohtinut paljon mitä on ”draivaaminen”. Miten se liittyy asioiden edistämiseen ja milloin siitä taas tuleekin asioiden tekemistä toisten puolesta. Draivaaminen on nykyään kaikkien työnantajien toivoma työntekijän osaaminen: ”Osaakohan Matti draivata asian maaliin?” ”Tätä pitäisi jonkun alkaa draivata”. Draivaaminen on varmasti kaikille tuttu terminä mutta samalla hirveän epäselvä osaamisena. Joillakin tätä osaamista tuntuu olevan luontaisesti tai opittuna ja toisilla taas ei vaikka kuinka toivottaisiin: ”Jotenkin se ei vaan pystynyt draivaamaan tätä projektia maaliin”. 

Draivaamisella- ainakin työelämässä - tarkoitetaan yleensä kykyä edistää jonkun asian eteenpäinmenoa ja tapahtumista organisaatioissa. Kykyä saada asia eteenpäin, valmiiksi, päätökseen. Äärimmillään se näyttää tarkoittavan kykyä saada jokin asia mahdollisimman monen oleellisen ihmisen kalenteriin, kykyä syrjäyttää sieltä tarvittaessa muita, muiden draivaamia (draivaajan näkökulmasta vähemmän tärkeitä) projekteja ja kykyä saada omalle asialleen tilaa ja aikaa.

Joskus draivaamisella siis tunnutaan tarkoittavan siis kykyä saada muut tekemään asioita, kykyä muistuttaa muille asioista joita heidän pitäisi saada aikaan. Pahimmillaan draivaaminen muuttuu kalenterimuistutusten kirjailuksi ja hymiöin varustetuin muistutusviestin lähettelyksi. Muiden ajankäytön hakkeroinniksi siis.
Olen itse joutunut pohtimaan missä kulkee raja asian edistämisessä, sen oivalluttamisessa ja toisaalta toisten puolesta tekemisessä. Joskus sitä haluaa draivata jotain asiaa niin kovasti ettei kykene näkemään onko asia lopulta merkityksellinen muille, puhumattakaan että ehtisi omassa draivausinnossaan pysähtyä pohtimaan miksi tämän asian edistäminen on minulle niin tärkeää? Mitä haen tällä? Mitä asian edistyminen tarkoittaa minulle? Mistä voisin sen huomata?
Olen tullut siihen tulokseen että kalenterimuistutusten lähettelyn sijaan draivaaminen osaamisena tarkoittaa kolmea asia:

1. Kontekstia: Kykyä ymmärtää mitä haluaa draivata ja miksi sekä kykyä ymmärtää miksi asia olisi merkityksellinen ja hyödyksi muille työyhteisössä.
2. Resilienssiä: Kykyä kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ja toipua niistä. Jos asia on helppo, sitä ei tarvitse draivata.
3. Suhteellisuudentajua: Kykyä ymmärtää mikä on mahdollista missäkin ajan hetkessä. Sekä itselle että muille.

Draivaaminen ei siis ole sama asia kuin muiden piinaaminen loputtomilla taskeilla joiden merkitystä kukaan ei ymmärrä vaan ajatteluun vaikuttamista pienillä mutta vaikuttavilla ja oikea-aikaisilla teoilla. Draivaaminen on siis ennenkaikkea hienovaraista hommaa - vaikka termi muuta lupaa.