Osaaminen osa III: Isot kokonaisuudet – what?

Sarjan kolmannessa osassa käsitellään isoja asioita. Kyse on osaamisesta jota kutsun nimellä “kyky hahmottaa isoja kokonaisuuksia”. Tämä kyky – tai sen puute – tulee usein erityisen hyvin näkyväksi työpaikanvaihtotilanteessa.

Useimmiten uusi työntekijä tarttuu innolla mihin tahansa hänelle annettuun projektiin ymmärtämättä tässä vaiheessa vielä kovin laajasti projektin antaneen henkilön motiiveja, yksikön/yrityksen kokonaistilannetta tai eri projektien suhdetta toisiinsa. Puhumattakaan siitä että hän voisi harkita koko projektin kyseenalaistamista. Kun sitten pari kuukautta on kulunut, saattaa tulokas hieman nolona huomata, että ei tämä nyt tainnutkaan olla kovin tärkeä asia ja itse asiassa olisi ehkä ollut järkevämpi tarttua tuohon toiseen projektiin, josta vaan ei pidetty niin suurta ääntä. Samoin voi jälkikäteen huomata että jokin tapaaminen tai keskustelu oli täysin olennainen kokonaisuuden hahmottamisen kannalta -vaikkei sitä siinä tilanteessa ymmärtänytkään.

Miksi kokonaisuuksia sitten edes pitäisi hahmottaa? Etenkään nykymaailmassa, jossa niitä “kokonaisuuksia” on yllättävän vähän ja nekin vähät muuntavat muotoaan yhä nopeammin. Strategiaa tuunataan lennossa ja niin pitääkin tehdä. Oleellista onkin mielestäni se, missä määrin työntekijälle itselleen on tärkeää muodostaa päässään kokonaisuuksia, tehdä linkityksiä ja vastata kysymykseen miksi?  Oman kokemukseni perusteella tämä tarve vaihtelee – joillain se on suurempi kuin toisilla.

Olen myös joutunut pohtimaan sitä, miksi kokonaisuudet itselleni ovat tärkeitä? Kuinka paljon pitää linkittää ja luoda raamia, ennenkuin voi ryhtyä jotain kulmaa kokonaisuudesta työstämään? Oman kokemukseni perusteella ainakin seuraavia seikkoja kannattaa pohtia löytääkseen itselleen riittävän tason kokonaisuuden hahmottamisessa:

1. Jos et ymmärrä, miksi joku projekti/asia tehdään, ota selvää. Jos kukaan muukaan ei ymmärrä, älä tee sitä.
2. Mieti mitä muuta projektiin/asiaan liittyy – sparraile laajasti muiden kanssa (ei vain oman yksikön ihmisiä!)
3. Ryhdy työhön kun kokonaisuus on itsellesi sen verran selvä, että voit selittää idean ilman pp-esitystä kenelle tahansa. Älä vetkuttele ikuisesti.
4. Älä odota täydellistä kokonaisuutta. Palapelin kuvan voi hahmottaa, vaikka muutama palanen puuttuu (tosin kulmapalat ovat tärkeitä!).
5. Palaa aika ajoin kohtaan yksi.
6. Kysy itseltäsi myös, kenen näkökulmasta kokonaisuus rakentuu. Koeta ymmärtää myös muiden kokonaisuuksia.

Kokonaisuuden hahmottamisen kyky on tietysti oleellista erityisesti niissä tehtävissä joissa mietitään millaista kuvaa palapelin halutaan esittävän. Oleellista hahmottamiskyvyn karttumisessa on mielestäni laaja yhteistyö- ja verkosto-osaaminen. Tätä aihetta käsittelin edellisessä postauksessani https://www.linkedin.com/pulse/osaaminen-osa-ii-yhteisty%C3%B6kyky-enemm%C3%A4n-kuis-outi-sivonen?trk=prof-post

P.S. En ole itse muuten tainnut miettiä, muodostavatko nämä osaamispostaukset kokonaisuuden? Ja jos, niin kenen näkökulmasta?