Epävarmuudesta ja epäonnistumisesta

Useassa organisaatiossa peräänkuulutetaan riskiottoa ja innovointia. On ymmärretty, että kun odotellaan eikä tehdä mitään, ei tehdä virheitä mutta eipä synny juuri muutakaan. Mitä sitten on riskinotto? Usein ajatellaan sen liittyvän rahallisiin panostuksiin, uusiin tuote- tai palveluinnovaatioihin, työskentelytapoihin tai prosesseihin. Mielestäni riskinoton kulttuuri syntyy kuitenkin paljon pienemmistä asioista. Esimerkiksi uskalluksesta ottaa pieni yksilöllinen riski ja kysyä: Miksi olemmekaan tekemässä tätä uudistusta/projektia? Mihin tällä pyrimme? Miten aiomme tällä kertaa tehdä asioita toisin? Olen kuullut useamman kerran erilaisissa työyhteisöissä saman toiveen: kun joku uskaltaisi kysyä asioita, jotka vaikuttavat itsestäänselviltä. Kunpa joku uskaltaisi sanoa: “Voisiko joku kertoa, mitä tämä meille tarkoittaa?”

Jos oletamme, että kyseenalaistamisen ja arkisen kysymisen tie veisi kasvavaan riskinottoon ja uskaliampaan yrityskulttuuriin, se vaatii silti parikseen kannustuksen ja palautteenannon arkisuuden. Se, että heittelee sarkastisluonteisia kysymyksiä neuvotteluhuoneen pöydän ääressä ei vielä tarkoita, että mikään muuttuisi. Oleellista onkin, millä asenteella, mistä näkökulmasta ja millä foorumilla nämä arkiset kyseenalaistukset tehdään. Oleellista on se, että kysyjä on itse valmis asettamaan itsensä alttiiksi: kysymykseni voi osoittaa tietämättömyyteni, epävarmuuteni ja osaamattomuuteni. Siitä huolimatta pidän asiaa tärkeänä ja siksi haluan ymmärtää sen paremmin. Riskinotto on mielestäni juuri tätä. Uusien asioiden, ajatusten ja työtapojen synnyttäminen vaatii asioiden uudelleenarviointia, kysymistä, yhteistä pohdintaa ja etenkin oman käyttäytymisen muuttamista. Helpompaa olisi useimmiten antaa vain olla.

Riskinoton kulttuurin syntymisen ensimmäisiä askeleita tulisi siis olla epävarmuuden ja epäonnistumisen sietäminen, arkinen kannustaminen yrittämiseen ja erehtymiseen, ei esimerkiksi uuden aloitekanavan avaaminen. Anonyymi itsensä altistaminen (lähetän oman ideani anonyymisti – jos ideani onkin huono, en tule paljastuneeksi) voi toki riittää joissain tapauksissa mutta kokonaista yrityskulttuuria sillä ei vielä muuteta.