Eilen illalla katselin koulun joulujuhlissa 13-15 –vuotiaita nuoria –
kaikkea sitä energiaa ja ylpeyttä itsestään heidän esiintyessään
juhlasalissa. Paljon puhuttu murrosiän epävarmuus ei todellakaan näkynyt
ainakaan ulospäin. Tätä ihaillessa mieleeni juolahti eräs lukemani
artikkeli, jossa todettiin, että tämän ajan nuoret tulevat pärjäämään
työelämässä siksi että he ovat tottuneet esiintymään, olemaan
palautteen kohteena ja vaatimaan palautetta. Heille oma kehittyminen on
tärkeää ja siihen pitää olla mahdollisuuksia. Ongelmia tulee tosin
silloin, kun Idols-tuomari tyrmääkin lauluesityksen ja passittaa
takaisin Heinävedelle kasvamaan. Käsitys omista kyvyistä ei aina ole
realistinen eikä kriittistä palautetta osata käsitellä.
Työelämässä suurin puute ei ole se, ettei palautetta omasta
osaamisesta tai kehittymisestä saisi vaan se, ettei sitä oikeastaan
haluta/ymmärretä edes vaatia. Oman osaamisen tarkastelu suhteessa työn
vaatimuksiin ei ole vielä arkea eikä sitä välttämättä mielletä osaksi
omaa työnkuvaa – mitä tahansa työnkuvaa. Liian usein työssä kehittyminen
tai siitä keskustelu kilpistyy päivän seminaariin tai englannin
kurssiin ensi keväänä. Ja nämäkin olisi hyvä tulla sähköpostiin
pyytämättä. Tuntuu siltä, että toisten kehittäminen on toivotumpaa kuin
oman kehittymisen kriittinen tarkastelu.
Tulevaisuudessa voi tilanne olla toinen – nykypäivän 13-15 –vuotiaat
valitsevat ehkä työpaikkansa sen mukaan, miten heille tarjotaan
mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan, sen mukaan annetaanko siitä
riittävästi palautetta ja toisaalta – sen mukaan tarjotaanko välineitä
oman osaamisen tarkasteluun myös kriittisesti. Ehkäpä tulevaisuuden
kehityskeskustelut koostuvatkin vain keskusteluista seuraavien teemojen
ympärillä: ”Missä olet parhaimmillasi? Mistä innostut, miten se
sinusta näkyy? Mitä haluaisit saavuttaa? Mitä olet jo asian eteen
tehnyt? Millaista osaamista se sinulta vaatii? Miten voin auttaa
sinua tavoitteen savuttamisessa?” Mielestäni jokaisen pitäisi pyrkiä
tilanteeseen, jossa voi kukoistaa, hyödyntää omia vahvuuksiaan
täysimääräisesti ja innostua aina uudelleen. Kukaan kun ei ole hyvä
kaikessa mutta jokainen on hyvä jossain. Ja kaikki voivat innostua –
myös se kyynikko, joka muuta väittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti